Vielä viime viikolla tuntui siltä, ettei sitä enää ylläty niin helposti. Olisi pitänyt muistaa, että puolisonani minulla on ihminen, jolle mikään epänormaali - tai jokin hömppäleffoista tuttu - ei ole vierasta.

Ensin ravintolapäivällinen - varma tapa saada ihailua - ja sen jälkeen aivan tyyni toteamus, että "meille tulee kissanpentu." Mitä siihen voi eläinrakas nainen sanoa? Ainakin raukkaparka oli aivan märkänä kuolasta, sillä iloiset pusut ja "kiitoskiitoskiitosIHANAAkiitoskiitos"-hehkutukset eivät millään loppuneet. Nyt odotellaankin, että uusi pikkuinen perheenjäsen tulee. Odotellessa voikin muistella sitä kissanpissan hajua ja etsiä kaikki mahdolliset tarvikkeet mitä pikkuinen tarvitsee.

Sain työharjoittelupaikan. Tapaaminen myyntipäällikön kanssa oli mukava ja jätti hyvän fiiliksen mennä maanantaina hommiin. Ensimmäistä kertaa ei pelota ollenkaan, toki pieni mukava kipristely mahassa kuuluu aina asiaan. Niin kauan kuin kukaan tuttu ei tule käymään niin kaikki on hyvin...