Meillä oli niin vähän aikaa. Emme ehtineet sanoa kaikkia niitä sanoja, emme ehtineet tehdä kaikkia niitä tekoja jotka olisi pitänyt. Aikaa olisi ollut, mutta me emme osanneet käyttää sitä oikein.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tämän minä kirjoitan sinulle, vaikket pysty tätä enää lukemaan. En pysty sanoin kuvailemaan kuinka paljon poismenosi satuttaa. Nyt kun minulla ei ole enää mahdollisuutta nähdä sinua, nyt kun ruumiisi on tuhkana maan sisällä, haluaisin kuollakseni sanoa ne kolme sanaa, jotka yhteen nidottuina ovat kenties maailman kauneimmat.

 

Minä rakastan sinua.

 

Epäusko oli ensimmäinen tunne, joka valtasi minut kuullessani sinun kuolleen. Sen jälkeen tulivat kyyneleet, vaikkei minua itkettänytkään. Kai se oli ruumiini tapa reagoida asiaan. Sitten tuli pelko. Miten minä selviän tulevista viikoista, hautajaisista? Miksi juuri minulle piti käydä näin? Miksi juuri sinun piti kuolla?

 

Olen valmis antamaan mitä tahansa viidestä minuutista kanssasi. En varmaan pystyisi mihinkään muuhun kuin itkuun, mutta se olisi sen arvoista. Minun ei tarvitsisi sanoa mitään, sillä sinä ymmärtäisit. Kai sinä ymmärsit jo aikaisemmin.

 

Äiti, minulla on ikävä. Minä tarvitsen sinua. Sinulla oli kaikki maailman syyt elää, vaikka kuolema varmasti toi sinulle rauhan. Elämäsi ei ollut helppo, se ei ollut sinulle tehty. Silti sinä elit sen ja vaikka jotkut väittävät ettet kestänyt, niin eivät kestäisi hekään.

 

Minä olin, anteeksi olen, huono tytär. Hylkäsin sinut vaikket sinä koskaan olisi tehnyt niin minulle. En jaksanut sinua, puheitasi, murheitasi, mitään vain sen takia että olit humalassa. Olisi minun pitänyt tietää. Mutta minulla oli pakopaikka, jossa sinua ei ollut, minä pakenin todellista elämääni sinne, valheiden joukkoon. Nyt kun koko maailma on minulle avoin, nyt kun sinä et ole täällä, en halua sitä. Haluan sinut tänne, jokaiseen huoneeseen, jokaiseen kadunkulmaan.

 

Antaisin mitä vain jos saisin korjata kaiken.

 

Äiti, minä rakastan sinua.

 

Äiti älä jätä
Kai sinäkin teit lupauksen
ettet koskaan lähtisi
Tiedän ettet olisi halunnut

Äiti tule takaisin
Täällä on yksinäistä ilman sinua
Tuuli ulvoo niin kylmänä
Et ole enää täällä lämmittämässä

Elit elämän jota kukaan ei haluaisi
Tiedän että elän samanlaisen
Kohtalosi on joskus oleva minun
Vaikka olisit toivonut toisin

Äiti tahdon sinut takaisin
Minulla ei ole täällä syliä
Ei kalliota johon turvata
Kaikkein vahvin murtui liian aikaisin



Äidin muistolle