Kävin just tänään lainaamassa koulun kirjastosta paksun yhteishakukirjasen ja aika on mennyt ihan kivasti sitä tutkiessa. On tullut jopa hieman parempi olo kun tietää ettei tarvitse välttämättä olla täällä enää niin kauaa. Olen Helsingistä  katsellut joitain paikkoja jotka jopa vois olla mun juttuja ja ajattelin Tampereen konservatorioonkin lähettää paperit. Voi olla että sinne on hieman vaikeampi päästä, mutta eiköhän mun luontainen karismani ja ilmiselvä lahjakkuuteni hoida asiansa. Heh...
 Olen muutenki miettiny tulevaisuuttani ja nykyhetkeäni etenkin töiden ja rahan mielessä. Sain oikean kuningasajatuksen ja lähetin paikalliseen työvoimatoimistoon työnhakija-lomakkeen siinä toivossa, että jotain tekemistä ilmaantuisi. Pitää itse olla aika aktiivinen että saa jotain, kun nuo lapsilisätkin alkavat käydä viimeistä puolta vuottaan.
 Nuori olen ja huolissani monesta minulle jopa täysin kuulumattomasta asiasta. Ei minun välttämättä tarvitsisi murehtia töistä ja rahahuolista, onhan mulla kuitenkin isä ja sossuluukku aika avoinna. Ei minun näin nuorena tarvitsisi miettiä mitä tehdä kun mies on väkivaltainen enkä kuitenkaan halua irtaantua johtuen siitä, että aina sitä väkivaltaisuutta ei ilmaannu. Yritänkö olla aikuisempi kuin olen? Kyllä, ilmiselvästi. Se tuntuu vain niin itsestäänselvyydeltä.
 Mulle tulee kuitenkin parempi olo kun hoidan itse omat asiani. En välttämättä tarvitse isän apua kaikissa asioissa. En tarvinnut sitä silloin kun odotin lasta ja hoidin itse omat neuvola-aikani. Kävin kaikissa paikoissa, kaikissa tapaamisissa, ostin tarvittavat lääkkeet ja laitoin myös keskeytyksen aluille itse. En kysynyt mitään, tein ja menin oman pääni mukaan, vaikka neuvoja kyllä kyselin.