...katso mitä olet lapsellesi tehnyt. Kyllä sitä jaksaa jatkaa kun krapulakaan ei ole maailman suurin ja varallisuuskin niin kovin hupeneva. Äiti, mulla on sua ikävä.
 Joulukuun ensimmäisen päivän jälkeen mulle ei oo tapahtunut mitään millään tavalla kiinnostavaa, mikä saisi ajatukset pysymään poissa elämän huonoimmista asioista. Kavereita - joo siistii, jokainen niistä voi halutessaan työntää lisää paskaa mun niskaan ja tilaisuuden tullen niin varmasti tekeekin. Se on niin helppo uskoa nyt.
 Luottamus jokaseen ystävään laskee ratkasevasti sillon jos yksi on sut pettänyt. Toisaalta voi olla hyvä pudota tässä asiassa maan pinnalle, mutta mieluummin mä oisin vieläki tuolla pilvilinnoissa, uskoen ja luottaen sokeasti ystäviin, jotka hetken mielijohteesta puukottavat selkään. Mä toivon, ettei mun henkiläkohtanen helvetti ois 16. syyskuuta alkanut.