...katso mitä olet lapsellesi tehnyt. Kyllä sitä jaksaa jatkaa kun
krapulakaan ei ole maailman suurin ja varallisuuskin niin kovin
hupeneva. Äiti, mulla on sua ikävä.
Joulukuun ensimmäisen päivän jälkeen mulle ei oo tapahtunut
mitään millään tavalla kiinnostavaa, mikä saisi ajatukset pysymään
poissa elämän huonoimmista asioista. Kavereita - joo siistii, jokainen
niistä voi halutessaan työntää lisää paskaa mun niskaan ja tilaisuuden
tullen niin varmasti tekeekin. Se on niin helppo uskoa nyt.
Luottamus jokaseen ystävään laskee ratkasevasti sillon jos yksi
on sut pettänyt. Toisaalta voi olla hyvä pudota tässä asiassa maan
pinnalle, mutta mieluummin mä oisin vieläki tuolla pilvilinnoissa,
uskoen ja luottaen sokeasti ystäviin, jotka hetken mielijohteesta
puukottavat selkään. Mä toivon, ettei mun henkiläkohtanen helvetti ois
16. syyskuuta alkanut.
maanantai, 19. joulukuu 2005
Kommentit